Usein molekyyligastronomiaa tutkimalla löytää kaikenlaisia hauskoja reseptejä. Suosituimmat reseptit ovat melko varmasti erilaiset vaahdot ja kaviaarirakenteet. Päätin itse tehdä vadelmakaviaaria. Kunnollista sopivaa reseptiä en internetistä löytänyt, joten, kuten ruokaa laittaessani, sovellan monia reseptejä yhdeksi sopivaksi. Ensimmäisen kokeilun otin kuitenkin jo valmiiksi huumorilla, koska ainesosat ja määrät olivat hieman erilaisia kuin oikeissa resepteissä. Kokeilin siis vadelmakaviaaria, omista viime kesän vadelmista.
Etsin myös kaupoista Agar-agaria (siitä lisää myöhemmin), mutta korkean hinnan vuoksi päädyin kokeilemaan Vegegeliä, kasvipohjaista liivatejauhetta. Vegegel sekoitettiin lämpimään, siivilöityyn vadelmakastikkeeseen, jolloin se liukenee ja jäähtyessään hyytyy. Tätä seosta lämpimänä, tiputetaan tippa kerrallaan ruiskulla jääkylmään kasviöljyyn, tässä tapauksessa rypsiöljyyn. Osuessaan pisarat hyytyvät ja niistä tulee pieniä palloja. Tai siis olisi pitänyt tulla. Minun tapauksessani kokeilu ei onnistunut. Pisarat kyllä hyytyivät aluksi, mutta olivat niin heikkoja, että lässähtivät lasin pohjalla. Vegegel teki myös seoksesta epämiellyttävän makuisen, joka on hieman huonompi juttu. Ensimmäinen kerta ei onnistunut, mutta ei se mitään. Opin paljon uutta ja hauskaa oli, ensi kerralla tiedän miten toimin paremmin ja että käytän todellakin Agar-agaria!
Loppuun vielä Francis P. Chisholmin ensimmäinen laki epäonnesta ja turhautumisesta, joita luimme siis kemian työkurssin alussa.
"Jos jokin voi mennä vikaan, se myös menee"
Korollaari 1: "Jos jokin ei voi mennä vikaan, se menee sittenkin"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti