Käsityön lukiodiplomi projektina

Käsityön lukidiplomi on opettanut paljon minua. Sen lisäksi, että on oppinut uusia tekniikoita ja käsittelemään ompelukonetta, on aiheeni opettanut minulle paljon moelkyyligastronomiasta. Prosessi on ollut tärkeä käsityötaitojen kehittymisen kannalta. Olen ymmärtänyt, että pitää vain uskaltaa toteuttaa visio, vaikka ongelmia saattaa jatkossa tulla. Kaikkea ei pidä suunnitella etukäteen, asiat selviävät matkalla. Ensimmäistä kertaa olen myös pohtinut työn onnistumista ja kuvannut sitä oikein kunnolla. Nämä ovat saaneet minut pitämään työstä enemmän ja ymmärtämään, että kyllä sitä jotain osaa tehdä.

Projektin eteneminen oli aluksia hankalaa. Aiheekseni valitsen heti aluksi Pienestä suurta, joka kuulosti erittäin mielenkiintoiselta. Halusin työni pohjautuvan johonkin vähän erilaisempaan, kuten ruokaan. Lopulta sen hetkinen innostuminen molekyyligastronomiaan sai minut haluamaan tehdä jotakin siihen liittyvää. Molekyyligastromiassa on kyse hienoista rakenteista ja olomuodoista, jotka eivät ole tavallisia ruoanlaitossa. Huivissani näkyy vadelmakaviaarin rakenne, mehu muutettuna hyytelöpalloiksi.
Aikatauluttaminen ei onnistunut, sillä enhän ollut aluksi aivan varma tekemisistäni. Suunnitelman muutokset melko myöhässä vaiheessa verotti aikaa. Huovuttamisen materiaaliongelma ja se, että sitä pitäisi tehdä paljon kerrallaan, sai minut vaihtamaan tekniikkaa. Sekatekniikka ilmeni lopulta mukavaksi hommaksi, jota voi tehdä pikkuhiljaa. Tekniikka on muutenkin minunlaiseni tekniikka, työskentein materiaalikasan keskellä. Lopulta kun vain pääsi aloittamaan, homma alkoi toimimaan. Myös portfolion ulkomuoto ei ollut enää ongelma kun päätin kirjoittaa blogia. Vaikkakin blogin kirjoittaminen ei oikein onnistunut kulkemaan työn vierellä samanaikaisesti.

Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Huivin valmistaminen oli mukavaa ja opettavaista. Taustatyö oli hauskaa ja antoi aina voimaa tehdä itse käsityötä, vaikka välillä ei olisi jaksanut. Kun huivia teki yksi alue kerrallaan, ei nähnyt sitä silmissään vielä valmiina. Lopputuloksen näkeminen pestynä ja kuivuneena oli hieno hetki. Ne tuntimäärät, jota työhön oli käyttänyt, muuttuivat hetkessä hienoksi asusteeksi. Yllätyin toden teolla siitä miten upean värinen huivista tuli. Huivi on myös juuri mukavan kokoinen sekä arkisen juhlava. Mielestäni huivissa näkyy hyvin molekyyligastronomiaideani, ainakin itse kokeilut tehneenä ja nähneenä. Huivista tuli todella Molecular accessory. Ehkä teen vielä jotain molekyyligastronomiakokeiluja ja hyödynnän niitä käsitöissä. Molecular accessories saa lisää perheenjäseniä.