Huivi asusteena

Huivi on hyvin yksinkertainen vaate, jota voi käyttää lähes milloin tahansa. Kun huivia alkaa valmistamaan, voi siitä tulla hyvin tavanomainen tai erittäin mielenkiintoinen. Itselleni huivi on tärkeä vaate. Takkeja en pidä lähes koskaan ilman huivia. En kuitenkaan omista monia huiveja, ostan niitä vain jos kohdalle sattuu joku silmää miellytävä ja edullinen. Muutaman omistamani huivin olen valmistanut itse neulomalla tai virkkaamalla. Kankaiset tuubihuivit ovat helppoja, jotka saa nopeasti päälle eikä vaadi asettelua peilin edessä. Niiltä huiveilta vaadin kuitenkin värikkyyttä ja hauskaa kuviota. Huivien korket hinnat saavat minut tekemään huiveja itse. Silloin huiveista saa millaisia itse haluaa ja ne voi tehdä mistä tahansa materiaaleista.




Lukidiplomityöksi valitsin huivin aluksi yllä olevien syiden takia. Siihen voi käyttää tarjous- ja kierrätysmateriaaleja, sekä monia tekniikoita. Molekyyligastronomia idea oli myös helppo yhdistää huiviin. Lukiodiplomina huivi on hyvä, sillä se on käytännöllinen ja tulee varmasti käyttöön. Valmis työ ei jää nurkkiin pyörimään.





Valmiin huivin kävimme ystäväni kanssa kuvaamassa metsässä, jolloin tajusin kuinka monta tarkoitusta sillä onkaan. Hyttysiä oli metsässä paljon, joten sen lisäksi että kuvasimme sitä perinteisesti kaulassa, oli huivi myös pään suojana hyttysiltä. Näin partiolaisena voin sanoa, että huivi on erittäin käytännöllinen vaate. Yleisesti lämpimänä lisänä asuun, hyttyssuojana metsässä sekä ensiaputarvikkeena muun muassa kolmioliinana tai puristussiteenä nyrjähtäneelle nilkalle. Ensiaputarvikkeena huiviani ei onneksi tarvinnut käyttää pienellä kuvausretkellämme.