Huivin valmistus

Työn valmistaminen alkoi materiaalien valinnalla. Taivas oli vain rajana sekatekniikassa, joka sisälsi vapaata konekirjontaa, applikointia sekä konehuovutusta. Tärkeänä osana huivia oli siis pohjakangas, joka on luumunsävyistä kaunista sifonkia. Väri on upea ja siihen sopii monet eri sävyt kaveriksi. Luumun punertava hohto oli kuitenkin tärkeä seikka, sillä pohjautuuhan työni vadelmakaviaariin. Pohjakankaan lisäksi työssä oli monia muita kankaita, persikan sävyistä sifonkia, violetin ja punaisen sävyistä tylliä sekä lahjoituksena saatuja silkkipaloja. Käytin lisäksi tumman ja kirkkaan punaisen sävyistä villaa sekä punaisen sävyisiä lankoja. Vaikka kangaspalat sekä langat olivat erittäin tärkeä osa työtä, ei sitä olisi voinut tehdä ilman AKVAa tai kirjontakehystä.
AKVA on siis veteen liukenevaa kirjontakalvoa, hieman paksumpaa ja jäykempää kuin Solvy-kalvo. Tarkkaan en tiedä mitä ainetta AKVA on sillä tutkiessani asiaa löysin vain Solvy-kalvon materiaalina käytettävän polyvinyylikloridia. Materiaali on erittäin mielenkiintoinen, ja en siis tiedä miten polyvinyylikloridi eli PVC-muovivoi liueta veteen. Jos oletamme, että polyvinyylikloridi liukenee alkoholiin ja AKVA haisee hieman alkoholille liuetessaan niin AKVA:ssa saattaa olla polyvinyylikloridia sekä ainetta, joka veden kanssa reagoidessaan muodostaa alkoholia. Tässä tapauksessa AKVA:n liukenemisessa tapahtuu kaksi reaktiota, ensimmäisestä muodostuu alkoholia ja seuraavassa polyvinyylikloridi liukenee alkoholiin. Joku joka tietää asiasta lisää, voi kommentoida. Olisi kiva tietää onko ajatukseni lähellekään oikeata. Kysyin AKVA:n tiedoista tuotetta myyvältä yritykseltä, mutta pyynnöstäni huolimatta, en ole saanut tiedusteluuni vastausta.
Huivin valmistus tapahtui aina yksi kehä kerrallaan ja se oli hyvä keino jakaa tehtäviä työhön käytettävälle ajalle. Leikkasin kankaista ympyrän muotoisia paloja sekä kieputin lankaa kierroksille. Näin sain huiviin oikeanlaista "pallokuviota" kuvaamaan kaviaaria. Villaa käytin vain täyttämään tyhjiä kohtia sekä tuomaan pehmeyttä huiviin.
Yhden alueen valmistus tapahtui aina laittamalla ensiksi kalvo pohjakankaan alle sekä kehän toinen osa. Päälle aloin asettelemaan materiaaleja, kuin pitsaa olisi tehnyt. Lopuksi laitoin päälle toisen kalvon sekä kehän osan. Välillä käytin myös nuppineuloja pitämään osat kohdillaan kalvojen välissä, esimerkiksi, jos työssä joutui pitämään taukoa. AKVA-kalvoa en voinut kuitenkaa viimesimmissä alueissa laittamaan alapuolelle, sillä varaamani kalvo ei olisi muuten riittänyt. Ompelu onnistui kuitenki aivan hyvin ilman alimmaista kalvoa. Kun alue oli siis kiinnitetty kehällä, ompelin ompelukoneella päälle vapaata konekirjontaa. Ompelukoneen käsittely onnistui ihan hyvin, vaikkakin alussa oli ongelmia paininjalan kanssa. Lopuksi päädyimme opettajan kanssa olla käyttämättä paininjalkaa ollenkaan. Lankoina ompeluun käytin hohtavan punaista kirjontalankaa ylälankana ja saumurilankaa alalankana.

Kehyksen käyttöä kokeilin eripuolin, jotta tiedän kumpi on mukavampi. Lopulta päädyin käyttämään sitä oikein päin kuten kuuluukin. Sivussa olevassa kuvassa kehys on väärinpäin.

Kalvo liukeni siis veteen, joten aina välillä huuhtelin huivia, jotta sain näkyviin tuloksen. Kun kaikki kehysalueet oli tehty, niitä oli loppujen lopuksi yhteensä 11 kappaletta, jakautuneena huivin päihin. Työn viimeistelemiseksi, pesin huvin vielä kahdesti, jotta sain kaikki kalvotahrat pois. Myös liialliset langat oli leikattava pois.


Valmiista huivista tuli mielestäni upea. Huivin sävyt miellyttivät minua paljon, ja ne tulivat hyvin esiin vihreässä metsässä.