keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Muutoksia suunnitelmiin


Alkuperäinen suunnitelmani oli siis tehdä huivi huovuttamalla. Resurssit eivät kuitenkaan riittäneet siihen, sillä oikeanlaista luonnonkuituista huivia ei pohjalle löytynyt. Internetistä katsomani silkkihuivit maksoivat turhia tällaiseen työhön sekä toimitus olisi kestäny melko kauan. Kerkesin kuitenkin kokeilla huovutusta ilman välikangasta ja lopputulos oli melko hyvä. Huopatilkussa oli todella upeat värit, mutta muotoja siihen oli erittäin vaikea saada. Huopatilkusta tuli myös liian paksu käyttötarkoitusta ajatellen sekä siinä kesti lisäksi aivan liian kauan tehdessä. On hyvä aina pohtia resursseja ajoissa, jotta työn tekeminen ei lopulta mene itselleen liian hankalaksi tai kovatöiseksi. 



Kun suunnitelman muutokset oli päätetty, piti vain nopeasti alkaa miettimään uutta, korvaavaa tekniikkaa. Koulun tilkkulaatikoiden upeita silkkipaloja ihaillessa sain korviini ehdotuksen niiden käyttämisestä. Huovan käyttäminen kuitenkin vielä kiinnosti minua, joten täytyi löytää sellainen tekniikka, joka toteuttaa molemmat mielenkiinnot. Hetkellisen kirjojen selailun jälkeen päädyin sekatekniikkaan, joka sisältää vapaata konekirjontaa, applikointia sekä konehuovutusta. Tekniikka kuulostaa melko sekavalta, mutta se on loppujen lopuksi aika selkeää. Löysin siis koulun kankaista luumun sävyistä sifonkia, johon olin ihastunut jo vanhojentanssipukua suunniteltaessa. Sifonkia oli juuri sopivan kokoinen pala sekä lisäksi hieman testipaloja. Tälle kankaalle on tarkoitus kirjontakehys kerrallaan applikoida kangaspaloja sekä lisätä huopaa ja lankakiekuroita. Kankaan molemmille puolille laitetaan AKVA:a eli kalvoa, joka liukenee veteen. Näin eri osaset eivät tartu ompelukoneeseen. Lopuksi ommellaan vapaata konekirjontaa päälle sekä pestään kalvot pois. Yhden alueen tekeminen muistuttaa erittäin paljon pitsan tekemistä, joten kaikille ruoanlaittajaihmisille tekniikka on täydellinen!

Värien sekä materiaalien testailua pohjakankaalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti